Minna(minsku)Koskela "Silmät ovat sokeat, sydämellä näkee paremmin" Antoine de Saint-Exupéry

ELÄMÄNKULKUA JA TULEVAISUUDEN HAAVEITA.

  • Rakas koirani. Miska, siperianhusky.
    Rakas koirani. Miska, siperianhusky.
  • Edesmenneet rakkaani, Pappa Väinö, Mummo Saara, ja lapsi isäni Pentti Koskela
    Edesmenneet rakkaani, Pappa Väinö, Mummo Saara, ja lapsi isäni Pentti Koskela

ELÄMÄNKULKUA JA TULEVAISUUDEN HAAVEITA.

Olen kotoisin rannikolta, meren äärestä. Meri on suuri rakkauteni, ja opin uimaan varhain lapsena- ja uimakautemme alkoi jo toukouussa jääkylmässä merivedessä.

Kokkolassa 1967 synnyin työläisperheeseen, isäni oli levy-seppähitsaaja, mutta kaikkien alojen moniosaaja. Jotain isän taitoja on periytynyt myös minulle. Mutta mikä parasta isä opetti sen, että aina kannattaa opetella uusia taitoja ja naisena en ole eritellyt miesten ja naisten töitä, vaan tartun myös auto ja remonttihommiin. Äitini on Pohjoispohjalainen Sievistä. Sievillä on iso paikka sydämessäni. Sukumme oli äärimmäisen läheistä, ja avointa sekä sosiaalista - kuulumme sukuseuraan äidin puolelta, jonka nimi on Karjulan sukuseura. Myheritagessa rakennan omaa sukupuutani ja olen kiinnostunut juuristani. Isäni perhe oli myös äärimmäisen tiivis ja hieno yhteisö, jossa nauru kaikui- ja huumori kukki. Perusoptimismi ja huumori on myös iso osa omaa minuuttani. Mustaa huumoria ja ”tiukkojen paikkojen kevennys huumoria” minulta löytyy.

Ihmisten auttaminen työnä on kutsumukseni. Olen aina ollut erityisen herkkä sekä myötätuntoinen ihminen. Lapsena olin äärimmäisen ujo, ja arka. Aikuisena olenkin sitten rohkea ja sosiaalinen sekä avoin. Reaktioni on spontaani- jos olen nähnyt ihmisen hädässä olen mennyt paikalle.

Äiti kertoi minun olleen lapsena melkoinen eläinten pelastaja. Kerran olin ruokkinut kulkukoiran äidin makkarakastikkeeseen tarkoittamalla sinisellä lenkillä. En saanut kehuja. Kävin nuorena hevostallilla, ja ulkoilutin naapurimme pientä pystykorvaa. Rakastan kissoja, ja ensimmäisen salakuljetin kotiimme juuri hevostallista. Onneksi kisu sai jäädä.

Olen ollut erittäin urheilullinen ja harrastin jopa pitkän matkan juoksua Kokkolan reimassa. Saatoin vielä 16- vuotiaana juosta kokomatkan ystävättåreni luokse, matkaa oli 10 km. Nyt se tuntuu uskomattomalta.Köyhän perheen tytölle ei ollut varaa kustantaa harrastuksia joten se sitten jäi siihen. Ihalin pitkän matkan juoksijoitamme kuten Lasse Vireniä ja Martti Vainiota.

Menin naimisiin nuorena ja perustin perheen armeijan kapiaiseksi opiskelleen miehen kanssa, josta tuli kolmen lapseni isä. Tukikohdaksi ja kodiksemme tuli puolustusvoimain kutsusta Kauhavan Ilmasotakoulu. Tässä yhteisössä kannoin omaa isänmaallista kortea kekoon ollessani sotilaskotisisar, sekä leiri, että kahvitus, kirjasto sekä tulojuhla jaostossa.

Rakensimme kotimme Kauhavalle 1992. Meillä on edesmenneen mieheni kanssa kolme aikuista lasta. Nuorena naisena en lasteni takia voinut naisten asevelvollisuuden astuessa voimaan käydä itse armeijaa, vaikka se olisi ollut minulla haave. Joten osallistuin maanpuolustuskurssille ilmavalvonnan alalle- kävin peruskurssin sekä kouluttajakoulutuksen. Mutta askeleeni kulkivat jo kohti lähihoitajankoulutusta, josta suuntauduin ensihoidon puolelle. Minulle hoitoala on luonteelleni sopivin, koska empatiakykyni ja vuorovaikutukselliset lahjani ovat hyvät.

Olen jatkanut opiskelua, koska haluni on ollut laajentaa tietämystä sekä kasvatustieteestä, erityiskasvatuksesta, psykologiasta, ja nyt yhteiskuntatieteen alalta. Lajaa tietämystä ihmisen elämän asemasta yhteiskunnasta ja myös heidän ongelmistaan sekä koneiston byrokraattisuudesta, ihmisen asemasta koneiston käsissä on kertynyt paljon.

Koimme lasteni kanssa 2010 kolmen lapseni isän menetyksen syöpään puolessa vuodessa, ja tämä suru oli jotain sellaista jota ei voi edes käsittää. Murruin, ja katkeroiduin- mutta taistelin ja palasin elämään. Minulla on neljäs lapsi uudesta suhteesta. Silti koen ensimmäisen rakkauteni olleen merkittävin asia elämässäni.

Haluaisin, jos saisin työpaikan eduskunnasta muuttaa paljon jäykkiä käytänteitä - ja tehdä inhimillisemmäksi ihmisten aseman yhteiskunnassa.

Minulla on paljon ihmisten toimeentuloon Suomessa liittyviä huolia, huolia lastemme kasvatuksesta, sekä kulttuurimme pysyvyydestä. Oikeudesta omaan uskontoomme, ja perinteisiimme.

Minulla on huolia vanhuksista ja viimeisistä veteraaneista. Molemmat pappani olivat sekä talvi, että jatkosodassa. Sairastuivat ja kuolivat 1964. En ole koskaan nähnyt kumpaakaan. Sukumme on isänmaallista ja olemme kantaneet Suomen itsenäisyyden eteen uhrimme omasta suvustamme.

Pelkään elitismin jatkuvan suurten puolueiden avustuksella, ja siten yksityistävän ja tekevän edelleen yksityistämisen kautta bisnestä ihmisten hoidolla ja terveydellä.

Vastustan tätä. Oma rahamme puuttuminen euron rinnalla oli huono päätös, ja on tehnyt Suomesta kalliin eu maan, jossa köyhyys josta aikoinaan pyrimme eroon rakentamalla hyvinvointivaltiota ennen euta on tullut takaisin osaksi yhteiskuntaamme. Maissa, joissa on oma valuutta ovat talous, ja asiat paremmin- tässäkin Suomen silloiset päättäjät tekijät virheen.

Meillä on köyhyttä vanhus- ja lapsiperheissä. Vahusten velanotto on lisääntynyt. Lapsillamme ei ole asiat hyvin - ja siksi on panostettava tulevassa eduskunnassa rahaa lapsiperheiden selviytymiseen. Lapsilisän korotus, omaishoidontuen tarkistus, eläkkeet, ja toimeentulotuen mahdollinen byrokratian purkaminen. Työtä on paljon, ja yksin ei kukaan mitään tee - mutta uskon, että pystyisin luomaan muihin puolueisiin ja edustajiin hyviä suhteita jotta saisin asioita liikkumaan.

Minusta on sanottu - että sen asian minkä haluan hoitaa sen hoidan - sitkeys ja periksiantamattomuus sydämen asioissa toisten ihmisten etujen puolustamisessa tulee vastakin olemaan itselleni lähtökohta. Jos minusta tulisi kansanedustaja – edustaisin koko kansaa ihmisenä puoluesuunnista huolimatta. Postuumisti haluaisin oikeutta laman uhreilla ja valtion tunnustavan virheensä. Haluaisin valtion vapauttavan jo velkavankeudessa elävät 1992 laman uhrit poistamalla heidän velkansa. Haluaisin valtion poistavan perintäfirmojen törkeän vallan, ja laittavan pikavipeille lopun. Haluaisin valtion muuttavan ulosottosysteemiä ja määrittelevän velallisen aseman uudestaan ja palauttavan ihmisille edes jossain vaiheessa mahdollisuuden alkaa elämänsä puhtaalta pöydältä. - Minna

 

Minna Koskela, Kansalaispuolueen kansanedustajaehdokas nro 36 Kauhavalta

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset