Minna(minsku)Koskela "Silmät ovat sokeat, sydämellä näkee paremmin" Antoine de Saint-Exupéry

Päihdeongelma jättää jälkensä lapsiin, ja perheisiin.

Surullisen mutta kokemusrikkaan lapsuuden 70- luvulla eläneenä osaan arvostaa empatiaa ja myötäelämisen taitoja.Inhimillisenä ihmisenä minua on aina kiinnostanut kaikki ihmisen elämään liittyvä.

Hoitajan ammatissa on asikkaanani ollut päihdeonelmaisia, ja heitä on myös suvussani. Olen saattanut hautaan kolme ihmistä tähän sairauteen menehtyneenä. Olen nähnyt läheltä miten vaikeasta sairaudesta on  kyse- ja miten lopulta sen ihminen, joka kamppailee oman riippuvuutensa kanssa menettää yhteyden lähimpiinsä sekä yhteiskuntaan. Yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset, ja niihin voitaisiin sosiaali- ja terveyspolitiikan kautta tuoda lisää ulottovuuksia.

Aikoinaan kun ystävättäreni kuoli päihdeongelmaan, olimme yhdessä taistelleet sitä vastaan monin kenoin. Vein häntä katkolle väkiksin, ja kävin sossussa puhumassa lisää apua. Näin sen kuinka yhteiskunnassamme on ja oli paljon ymmärtämättömyyttä sairautta kohtaan. Olen lukenut kaiken mitä sain käsiini sairaudesta, jotta voisin ymmärtää. Tein ensihoidon lähihoitajaksi valmistuttuani ainutlaatuisen päättötyön, jonka nimi oli "päihdeonelmaisen kohtaaminen ensihoitotyössä". Silloiset hienot opettajani sanoivat, että vastavaa ei ole koskaan tehty, vaikka päihdeomgelmaiset ovat suuri asiakaskuntamme. Kohtaamisen valmiuksia hoitaja koulutuksessa on muutenkin vähän, ja niihin tulisi panostaa. Etiikka ja moraali, sekä ihmisoikeudet ovat sairaudesta huolimatta kaikilla samat. Silti aika jolloin olin ensiavussa työharjoittelussa osoitti sen, että riippuvuussairaat saivat huonointa kohtelua ja heikoimmin apua.

Kun olin nuorena Kokkolalaisen Bjarne Kalliksen kautta lähtenyt oman kuntani KD toimintaan mukaan kehitin mielestäni hienon toimintakaavion päihdeongelmaisten auttamiseksi. Minulla oli idea joka perustui vapaaehtoiseen pakkohoitotestamenttiin. Testamentti tehdään selvänä kautena ja se toteutetaan, kun päihdeongelmainen on sairautensa vaarallisessa vaiheessa. Minulla on sydämellä paljon asioita joihin haluaisin muutoksia, jos saisin kunnian  vastaanottaa kansanedustajanviran. Unelmaa toki vaan, uutena ja outona ihmisenä joka ei ole julkkis, ja jota suuri maailma ei tunne. Minulla ei myöskään ole tukiyhdistystä, ei paljon rahaa- opiskelen ja olen köyhästä perheestä.

Miten panostaa uraan, jos ei ole rahaa? Toisaalta niin väärin, että vaaleissa mennään vanhalla maineella, puoleella ja suurella budjetilla ja tukihenkilöin. Minun puolueella ei ole antaa minulle penniäkään, minun puolueella ei ole tarjota minulle yhtään tukihenkilöitä, eikä myöskään kahvitus/muonitusjoukkoja. Nyt tiedän mitä on kulkea yksin mahdotonta tietä- sydämessä on kuitenkin pyyteetön unelma oman kansan auttamisesta, kaikkensa antamisesta, ja suuresta sydämestä jolla tehdään työtä kaikella rakkaudella, ei itseä varten vaan kansaa varten. Nyt haluaisin inhimillisenä ihmisenä jakaa kanssanne kirjoitukseni kuolleelle isälleni.

Isäni kuoli 1981, päihdeongelmaisena vain 36 vuotiaana, mutta jo vanhuksen näköisenä miehenä. Hän oli äärettömän herkkä mies. Isäni tie oman isänsä sodasta tulleen miehen kasvattamana ei taatusti ollut helppo. Minun pappani kävi kunniallisesti kaksi sotaa, talvi ja jatkosodan. Silti hirtti itsensä saunarakennuksen ripaan, rintamiestaloon 1964. Viinalla oli hänkin lääkinnyt sodan traumoja kuten niin moni rintamies- ja kehoitan teitä sukupolvia, jotka olette sodanajan miesten kasvattamia lukemaan kirjan nimeltä "kotivammaiset". Siinä on paljon kertomuksia miten sodasta palanneet miehet siirsivät tuskaansa ja kokemuksiaan perheeseensä. Sota oli kaikkien trauma lopulta ja johti sukupolvien katkeamattomaan noidankehään. Isäni kuoli kohtuuttomalla tavalla, hän tukehtui oksennukseensa putkassa, jonne hänet oli juopuneena viety.

Näitä putkakuolemia tapahtuu vieläkin vuosittain aivan liikaa, ja on aina tapahtunut. Poliiseille on nykyisin onneksi annettu velvollisuudeksi tarkastaa liian juopuneet ensihoidon kautta- joten moni pääsee nykyisin sairaalaan ja saattaa välttää isäni ja monen muun kohtalon. Tämän kirjoituksen jälkeen seuraa kirjoitukseni Isälle jatko-osa, jos kiinnostuit-lue se seuraavaksi.

Jokaisella on yksi maallinen isä ja yksi taivaallinen isä.

Jatkoblogin lyödät nimeltä ISÄLLE. -Minna

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset