Minna(minsku)Koskela "Silmät ovat sokeat, sydämellä näkee paremmin" Antoine de Saint-Exupéry

Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan.

Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan - Historian merkit 

Adolf Ehrnrooth sanoi klassiset, mutta niin tärkeät sanat, jotka ovat ajassamme himmenneet, kuin kulunut teksti kirjan sivulla. Kirjan, jonka on sen lukija käsistään huomaamattaan laskenut pöydälle rientäessään muihin töihin, ja jättänyt rakkaan kirjansa auringonvalon julmalle paisteelle - haalistuvat nyt sanat, ja himmenee pois...

Palaan Ernhroothin sanoihin hänen kuolemansa kautta, kun hänestä suuresta kenraalista, joka eli monet Suomen historian kriittiset ajat aika jätti, jätti se myös hänen lausumistaan sanoista nykyiselle sukupolvelle haalistuvat sanat, mutta kuolemattoman viestin, jonka tulisi olla opetus silti se vaipuu unholaan. Vanhojen arvojen ja perinteiden muistamisessa on yhteiskunnallinen merkityksensä.

Adolf Ernhrooth Sanoi ” Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan”... Kun suurmiehet kuolevat, kuolee jotain muutakin lähtemättömästi. Asioita, joita mikään koululaitos tai yhteisö ei kansalle voi ylläpitää, eikä muistuttaa. Upeita persoonia, joiden isänmaan rakkaus ylsi koko kansan ylitse tuoden turvaa ja lohtua. Viisaita miehiä, joihin kansa saattoi laittaa toivonsa, ja uskoa sekä luottaa.

Politiikan ja yhteiskuntien ongelmat ovat kaukaa rakentuneita. Ilmiöt eivät heijasta aikaa tässä ja nyt, vaan ovat jo vuosisatojen aikoina rakentuneet yhteiskuntiin ns, siirtomaa orjuuden uhrein. Suomenkin historia on ollut olla riistettynä kahden maan käsissä, ja kansamme kohtalo on ollut olla kulloisenkin vallan orjina.

Onko nämä kansakuntamme historian ajat jättäneet jälkensä ihmisiin, joka nykyihmisessä varsinkin nousee ylös itsekkyytenä, välipitämättömyytenä, oman maan uhrin unohtaen ja rakentamisen tuskan vaipuessa unoholaan. Suomea ja itsenäisyyttä ei rakennettu helpolla. Historia on haudannut luurankonsa niin Ruotsin kuninkaan hakemista talonpoikaisista sotaan, kuin koko sotainen historia Ruotsinvallan aikana, joka riisti kansan kieltä, sananvapautta ja muutatti nimetkin Ruotsinkielisiksi.

Jumalalle kiitos Ruotsin vallan aika päättyi Suomen sodan seurauksena 17. syyskuuta 1809.

Ruotsin kruununprinssi Aadolf Fredrik totesi vuonna 1746, että Suomi oli Ruotsin varasto ja suojamuuri. Raukat Ruotsalaiset piiloutuivat Suomen selän taakse. Oi kansamme historiaa, verta ja ruumiita täynnä-kiitos Ruotsin. Ruotsalaiset kohtelevat vieläkin Suomalaisia vähempiarvoisina ihmisinä- tämäkin on historiallista perua. Ruotsin Kuninkaat eivät vierailleet Suomessa usein, koska pitivät meitä primitiivisinä ja kieltämme alhaisena. Venäjän vallan alle päädyimme 1809, mutta ajaltaan ja Suomen kansaa myötämielisemmin ajattelevaa Tsaaria kohden kulki historiamme.

Historian merkitystä emme saa unohtaa kansojen rakentumisessa, yhteiskunnan kehittymisessä, ja oman vapauden sekä itsenäisyyden saannissa. Suomen itsenäisyydestä alkoi oman kansamme ja yhteiskuntamme voimakas rakentuminen ja kansallistunto. Omaa riistettyä kieltä otettiin takaisin, ja Suomalaisia nimiä annettiin taas lapsille. Suomalaiset ovat esimerkillisesti rakentaneet maansa, armeijansa, terveydenhuoltonsa ja sosiaalihuoltonsa. Iältään varsin nuori maa, mutta kansainvälisesti niin pitkällä.

Monien maiden kehitystä on Kuningaskunnat ja valloittamiset hallinneet- omat yhteiskunnat ovat jääneet rakentamatta ja valloittajat ovat riistäneet kansoja orjina. Tuoneet omat tapansa, ja istuttaneet oman kielensä. Vieneet rikkaudet- lopulta lähteneet ja jättäneet jälkeensä kaaoksen. Ja tuhon. Suomalaiset ovat esimerkillisen sitkeitä, rohkeita, ja periksiantamattomia, juurilleen jääneitä ja juurtuneita tervaskantoja.

Katsoin elokuvan Viceroys House, jossa palattiin Intian itsenäistymiseen toisen maailmansodan jälkeen. Eräs elokuvan päähahmo totesi Britannian ottaneen heitä sotiinsa, ja he taistelivat myös Hitleriä vastaan. Silti, oman kansan tila oli köyhyys, lapsikuolemia, ja lukutaidottomuutta. Hävettää ajatella Englannin kuningashuoneen kuvitelleen jollakin oikeudella riistää Intian kaltaista kansaa, ja silti olla jakamatta hyvää heille. Nöyrät kansakunnat ovat aina jääneet loppujen lopuksi yksin rakentamaan omaa maataan, ja antamaan uhrinsa. Gandhi muistutti Mountbattenia joka oli viimeinen varakuningas olemaan jakamatta Intiaa- mutta he antoivat periksi ja syntyi Pakistan. 14 miljoonaa ihmistä vaelsi uskontokunnittain maan sisällä. Miljoona kuoli nälkään.Uskon, että Kuningattaren jalokivistä monet ovat Intiasta peräisin. Silti heitä ei hävetä se, kuinka he riistivät tätä kansaa- kuten ei Ruotsia se kuinka he riistivät meitä.

Tässä tulemme opetukseen mitä Adolf Ernhrooth kätki sanoihinsa. ”Historia”, millainen olikaan historiamme tie? Orjuudesta- orjuuteen. On syytä rakentaa historiaamme tämän hienon miehen sanoin. Ilman orjuutta- ja sitoumuksia toisen valtion alle. Suomen kansan vapaus ja riippumattomuus on äärettömän siunauksellinen ja tärkeä asia. Kun kansa itse päättää kohtalostaan se myös vastaa seuraamuksista- mutta kun kansa muistaa orjuuden historiansa ei siitä enää koskaan tule uudestaan orjaa!

-Minna


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Minulle, viimeaikoinaan mm. Soinin tapaan kouluja kiertäneestä Aadolf Ernhroothista jäi erityisesti mieleen, kun hän kyynäräsauvoineen keräsi nimiä adressiin, jolla vastusti viimeiseen asti nykytaiteen museo Kiasman sijoittamista "liian lähelle" Mannerheimin patsasta...
...Kävi samanlaista toivotonta taiseluaan tuulimyllyjä vastaan, kuin Soini, Räsänen ja Niikko, mm. aborttoia ja homoavioliittoa vastaan.- Ulkoministeri Soini jopa ulkomailla.

Käyttäjän tomivaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Pitää tuntea se historia:

Ei Ruotsin valtakunta ollut sellainen, jossa Ruotsi oli emämaa ja muut alueet sen siirtomaita.
Pikemminkin Ruotsin valtakunta koostui kolmesta ydinalueesta, joista kaksi sijaitsi nykyisen Ruotsin ja yksi Suomen puolella (nykyinen Varsinais-Suomen alue). Turun seutu oli siis tuon valtion oleellista keskusaluetta. Todellisia provinsseja löytyi siis sekä nykyisen Ruotsin, Suomen että Baltian alueilta. Ruotsin valtakunnan koko perusolemus on mitä ilmeisemmin Suomessa ymmärretty fennomaanien propagandan vuoksi liian paljon emämaa-siirtomaa ideologialla värittyneeksi eli Suomi "uhriutettiin".

Ruotsalaisia talonpoikia verotettiin siinä missä suomalaisiakin ja lait olivat yhteiset. Kulttuurissakin mentiin lähes käsi kädessä: tunnetusti Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin suomeksi 1541 - ruotsinkielinen ilmestyi 15 vuotta aiemmin, joten ei siinä kovin suurta eroa ollut.
Virolaiset saivat ensimmäisen raamattunsa omalla kielellään 1739.

Käyttäjän minskukoskela kuva
Katriina Minna Koskela

Heips. Eipä se nyt ihan täysin noin mennyt. Historia on pitkä ja tapahtumia paljon, mutta Suomalaisten asema oli vaikea. Esim rannikolla vietiin kalastusoikeudet, ja tervanpoltossa oli myös ongelmia. Olen itse rannikkolta kotoisin Kokkolasta. Suomen kielen asema oli heikko ja muutenkin Suomalaisten asema. Kannattaa selata historiaa läpi. Vaikea käsitellä laajasti täällä kun on niin rajalliset mahdollisuudet. Mutta siltikin olkaamme ylpeitä että kansana selvisimme vaikka olimme katoamassa. Olemme geneettisesti ainutlaatuinen kansa. Hienoa.

Käyttäjän tomivaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Asia on mielenkiintoinen - siis suomalaiset osana Ruotsin valtakuntaa - ja sitä on tutkittu paljon.

Åbo Akademin historianprofessori Nils Erik Villstrand on esimerkiksi kirjoittanut kirjasarjan Suomen ruotsalaisuuden historiasta, joista toinen osa Valtakunnanosa. Suurvalta ja valtakunnan hajoaminen 1560-1812 liittyy juuri suomalaisten asemaan Kolmen Kruunun alaisuudessa.

Kirjassa tarkastellaan huolellisesti sitä, miten suomalaiset osallistuivat valtiopäiville, paljonko heitä joutui suurvaltakauden sotiin ja paljonko he maksoivat veroa. Suomalaiset eivät osallistuneet kovin aktiivisesti valtiopäiville, matka oli pitkä ja talvisin matkustaminen oli jopa mahdotonta.
Suomalaiset maksoivat veroa joskus enemmän joskus taas vähemmän. Väenottojen kanssa oli samoin.
Ruotsin kruunu riisti kaikkia maakuntiaan samalla tavalla eikä suomalaisia kohdetu sen huonommin kuin muitakaan kruunun alamaisia.

Kirkolle, sen rakennuksille ja papeille on kirjassa annettu ihan oma lukunsa. Siihen kuuluu olennaisesti myös lukutaidon leviäminen, sitähän alettiin vaatia ihan tavalliseltakin rahvaalta 1700-luvun alkupuoliskolla.

Virkamiesten ja pappien virkoihin ei suosittu ruotsalaisia. Itäiseen maakuntaan nimitettiin enimmäkseen juuri Suomessa syntyneitä virkamiehiä, koska he osasivat suomea.

Johtopäätöksenä on pakko todeta, ettei suomalaisia syrjitty sen enempää kuin muitakaan valtakunnan asukkaita. Tasa-arvoinen yhteiskunta ei toki ollut, mutta eipä ollut maaorjuutta kuten monissa muissa maissa.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Mainion Ylen mainio Teema&Femma tarjosi tänä iltana mainiot historian pläjäykset.

- Ensin "Fasismia mustassa autossa" dokumentin, joka pureutui Suomen ensimmäisen presidentin kyyditykseen lokakuussa 1930.
Samalla se valotti lapuanliikkeen kommunistivainoja ym. tuon ajan kovaa politiikkaa ja muuta yhteiskuntaelämää.

Toinen oli draama, "Virtaset ja Kekkonen", jossa kuvattiin ELÄVÄSTI Virtasten suvun elämää kolmessa sukupolvessa, 50-luvun alusta 70-luvun lopulle.

...Löytynee Areenalta...?

Käyttäjän minskukoskela kuva
Katriina Minna Koskela

Kiitos vinkistä. Ruotsalaisuus ei tappanut Suomalaisuutta. Jumalalle kiitos siitä!!

Käyttäjän minskukoskela kuva
Katriina Minna Koskela

Ruotsin vallan aikana suomen kieli oli vaarassa näivettyä, sillä sitä ei voinut käyttää viranomaisten kanssa, eikä sillä kirjoitettu sanomalehtiä tai laadittu riittävästi tietokirjallisuutta. Maiden koko yhteyden ajan suomalaisia pidettiin erillisenä kansana ja kielikysymyksestä johtuen sillä ei ollut samoja oikeuksia kuin ruotsalaisilla. Ruotsin kuninkaat kävivät Suomessa harvoin ja suomalaisia pidettiin primitiivisempinä kuin ruotsalaisia tai saksalaisia ja heidän kieltään alempiarvoisena....

Käyttäjän tomivaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Mistäs moinen tieto on peräisin? Olisko lähdettä?

Ei elämä ollut kovin helppoa , koska 1563 – 1790 välillä Ruotsi soti 133 vuotta eli yli puolet ajasta. Kurjuus koski koko valtakuntaa. Monesti nämä sodat käytiin Ruotsin valtakunnan itäisissä osissa eli Suomessa, joka kyllä kurjisti siviilien elämää. Ison vihan aikana historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan venäläiset veivät 400 000 asukkaan Suomesta jopa 30 000 naista ja lasta myytäväksi orjiksi.

Suomi oli 1600 -luvulla Ruotsin valtakunnan toinen puolisko, jossa sallittiin suomen kielen käyttö valtakielenä. Virkakielenä käytettiin taas ruotsia. Se, ettei itsevaltius jatkunut ja tuli 30 -vuotinen sota oli kielen mahdolliselle yhtenäistämiselle Ruotsissa takaisku, josta Suomi hyötyi.Hallinto noudatti Justus Lipsitiuksen luomaa periaatetta ”Sama uskonto, sama laki ja samat tavat.”
1600 -lukua pidetään Suomen Ruotsiin yhtenäistämisen aikakautena. Suomi erotettiin tuolloin maakuntapäätöksissä tiukasti Svea ja Götanmaan päätöksistä.
Kieli ja sen käytön salliminen oli selkeä erityispiirre muihin maakuntiin kuten esimerkiksi Etelä-Ruotsiin nähden.
Suomen suuruhtinaskunta -nimityksen käyttö Ruotsissa on vanhaa perua. Vanhempaa kuin aika, jolloin Ruotsin hallitsijat kutsuivat itseään Suomen suurruhtinaaksi 1580 -luvulla.
Aikalaisille oli Suomen erityisasema Ruotsin osana selvä. Tämän tulkinnan puolesta puhuu esimerkiksi Olaus Petrin 1530 – luvun lopulla kirjoittama En Svensk Cröneka, jossa hän puhuu Ruotsin valtakunnan koostuvan viidestä yhteenliitetystä valtiosta. Näistä oli ensimmäisenä ”Suomi ja koko Turun hiippakunta”.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset