Minna(minsku)Koskela "Silmät ovat sokeat, sydämellä näkee paremmin" Antoine de Saint-Exupéry

"Yksinäisyyden lyhty"- koulukiusaaminen johtaa eristämiseen muista.

Yksinäisyyden lyhty- koulukiusaaminen johtaa eristämiseen muista.

Lapseni tuli koulusta ja kertoi, että ainoa ystävä ei ollut koulussa tänään. Kysyin häneltä, että mitä hän teki yksin koulussa tänään? Lapsi kertoi nojanneensa metalliseen kaiteeseen, jonka oli nimennyt" yksinäisten lyhdyksi." Siihen hän nojailee välitunneilla kun ei ole ystävää. Pahimmillaan lapseni oli  vuoden yksin koulussa.

Äitinä tämä särkee sydäntä, ja vielä enemmän se, että lapsi pitää normaalina sitä, ettei hänellä ole koulussa kavereita eikä kukaan tule kysymään mukaan. Opettajat eivät myöskään välituntivalvojina puutu lapsien yksinoloon. Lapseni ei ole ainoa jolla on tämä kohtalo koulussa.

Miksi tilanne on oman lapseni kohdalla näin. Lapseni on ujo ja kiltti tyttö, mutta se ei ole syy kiusaamiselle. Lapseni luokkaan yhdistettiin kolmesta eri koulusta lapsia, josta alkoi oman lapseni painajainen, jossa minulla on roolini äitinä painajaisen seuraajana. Luokassa on poikia joista erityisesti yksi toimii kiusaamisen koordinaattorina, hän keksii aiheet ja muut seuraavat mukana. Tämä on päivittäistä, ja joka viikkoista toimintaa, jossa lapselleni ilmein, elein ja puhumalla osoitetaan alempiarvoisuutta. Kiltistä tytöstä on tullut alistettu, ja eristetty.

Kiusaaja on päässyt täydelliseen tavoitteeseensa tänävuonna, ja saanut koko luokan tytötkin mukaan pitämään lastani jotenkin saastaisena ihmisenä, jota ei voi ottaa mukaan porukkaan, ja jota saa ja pitää dissata sekä ignoorata. Useita kertoja äitinä olen yrittänyt puuttua asiaan siinä onnistumatta. Koululla, jossa lapseni käy ei ole keinoja eikä halua puuttua lapseni kokemaan henkiseen pahoinpitelyyn. Olen viimeinkin saanut tarpeekseni ja tehnyt rikosilmoituksen koulukiusaamisesta.

Perusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n nojalla oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Olen yrittänyt puhua kiusaajan vanhemmalle. Koiraksi nimittelyä tapahtui vuoden, ja koska koulu ei saanut asialle mitään. Menin pojan äidille sanomaan, että voitko pyytää lastasi puhumaan tyttärestäni tämän nimellä. Tämä asia muuttui- mutta muut paheni.

Kiusaaminen vaikuttaa lapseen. Oma lapseni on urhoollinen ja kantaa taakkansa, mutta en pidä siitä, koska teidän ettei se ole oikein häntä kohtaan.
Kiusaaminen ei johdu siitä, että olisi epäonnistunut, huono ihminen. Kiusaaja löytää kiusatusta jotakin huomautettavaa aina, mutta todellisuudessa kyse ei ole siitä. Kiusaaminen ei kerro mitään kiusatusta, vaan kiusaajasta.  Tärkeää on muistaa, että kiusaaminen on aina väärin, eikä sitä pidä sietää. Kiusaamisen ei saa antaa häiritä koulunkäyntiä, mutta kiusatun koulunkäynti vaikeutuu joka päivä jännityksen ja pelon takia.

Opettajilla on lakisääteinen velvollisuus vastata lapsen turvallisuudesta, ja opettajalle kannattaa aina kertoa koulussa tai koulumatkalla tapahtuvasta kiusaamisesta.

Kiusaaminen on rikollista toimintaa, kun se täyttää lainsäädännössä rikokselle asetetut tunnusmerkit. Kiusaamiseen voidaan soveltaa mm. kunnianloukkaukseen, laittomaan uhkaukseen, lievään pahoinpitelyyn ja pahoinpitelyyn liittyviä lainpykäliä. Myös kiusaajan rikoskumppanina, avunantajana ja yllyttäjänä toimiminen ovat lain mukaan rangaistavia tekoja. Puhuttuani erään vanhemman kanssa, hän totesi, että hänen lapsensa ei ole kiusaaja, koska lapsi ei tee mitään- todellisuudessa kaikki passiivisessa asemassa kiusaamista sivusta seuraavat lapset ovat osallisia ryhmädynamikassa. Hiljainen sivusta seuraaja vahvistaa kiusaamista,koska hän ei puutu siihen.

Opettajilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Lastensuojelulain 40§ säännöksen mukaan koulutoimen palveluksessa oleva henkilö, virkaa tai tointa hoitaessa saadessaa tietää suojeluntarpeessa olevasta henkilöstä on hänen viipymättä ilmoitettava lastensuojeluviranomaisille. OAJ:LLA on myös ohjeet koulukiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi.

Olen syyllistynyt asian pitkittymiseen vaatimalla lapseltani sietokykyä henkilöiden kohdalla.

Olen myös yrittänyt ymmärtää henkisen väkivallan tekijöitä, vaikka ”älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa -kirjan” mukaan juridiset keinot, kuten kiusaajien ja koulujen haastaminen oikeuteen sekä korvausten vaatiminen on tehokkaampaa puuttumista kiusaamiseen, kuin jatkuva kiusaajan  psykologisointi tai kiusaajien ymmärtäminen. Siksi nyt rikosilmoitus jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Sen kautta herää sekä kiusaamista hyväksyvä koululaitos, että lasten vanhemmat. Kiusaamiseen puuttumiseni on tehty myös kiusattavaksi. Kiusaajan ottaa valttikortit joka asiasta mistä vaan mahdollista. Mutta lapseni kohdalla pienestä paikkakunnasta ja vallankäytöstä sekä mahdollisesta sukujen uhosta huolimatta tämä lapseni kiusaaminen loppuu nyt.

Lapsellani on oikeus olla samanarvoinen ihminen, kuin kaikkilla muilla lapsilla luokassaan. Se, että yksi tai useampi henkilö riistää hänen ihmisarvoansa päivittäin ei ole oikein. Lapseni on hylkiö- myös luokan tyttöjen silmissä- koska tytöt haluavat olla näiden poikien suosiossa. Kuka voi elää tälläistä elämää? Miten lapset, jotka kokevat alistamista, selviävät ja saavat itsetuntonsa takaisin? Omalla tyttärellä on vahva tukiverkosto, mutta surullinen on hän silti asiasta. Itseäni kauhistuttaa millaisia aikuisia kasvatamme lapsista, joiden harrastamaan henkiseen väkivaltaan emme puutu? Tulevia työpaikkakiusaajia?. Ja mikä on vanhemmilla pielessä, jos he kokevat toisen lapsen "LAPSEN" kiusaamisen olevan oikeutettua.? Onko heillä sydäntä? Minua eräs elitistiperheen isä varoitti, että puuttumalla kiusaamiseen, ja nostamalla sitä esille hankaloitan jatkossa lapseni elämää täällä-?Uhkausko-vaiko vihjaus siihen, että olemme alempaa kastia paikkakunnalla!

Mitä tarkoitetaan koulukiusaamisella. Koulukiusaamisella tarkoitetaan koulussa tapahtuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Koulukiusaaminen täyttää usein rikoksen, kuten kunnianloukkauksen tai pahoinpitelyn tunnusmerkit. Kiusaaminen on tarkoituksellisesti tai suunnitelmallisesti toista vahingoittavaa.

Kiusaaminen ei ole luokan muusta sosiaalisesta elämästä irrallaan oleva asia, vaan se liittyy usein kokonaisvaltaiseen ”ihmisarvon menetykseen vertaisryhmässä”.

Härnäämistä, joka kohdistuu milloin keneenkin oppilaaseen, ei useinkaan pidetä varsinaisena koulukiusaamisena, mutta jos se kohdistuu jatkuvasti samaan oppilaaseen, ja kohde on alistetussa asemassa, niin kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät. Koulukiusaaminen voi olla uhrilleen henkisesti hyvinkin vahingollista ja saattaa aiheuttaa jopa aikuisikään asti säilyviä traumoja.

Kiusaaminen on pahan mielen aiheuttamista, joka on tahallista, toistuvaa,kohdistuu suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen.

Kiusaajien on arveltu kärsivän huonosta itsetunnosta, mutta tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että kyse on enemmän kiusaajien näyttämisen tarpeesta, joskus myös psyykkisistä ongelmista. Kiusaajat ovat myös itse voineet aiemmin joutua kiusatuiksi. Monille sivustakatsojille ja osallistujille kiusaaminen voi olla ajanvietettä.

Äärimmillään kyse on vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin. Kiusaamisen kohteena on usein oppilas, joka eroaa jollain tavalla muusta joukosta. Perinteisesti tällaisia syitä ovat olleet liikalihavuus, anatominen poikkeavuus, etninen tausta, silmälasien tarve, kiusatun perheen olosuhteet, hiljaisuus, pikkuvanhuus tai hyvä koulumenestys.

Kiusaamisen vähentämisessä pitäisi kiinnittää huomiota koko ryhmään, niin että kiusaaja ei saa tukea ryhmästä (ei yleisöä, ympärillä naureskelijoita tai muita kiusaamiseen mukaan menijöitä ),  ja että yhä useampi asettuu kiusatun puolelle tai osoittaa, ettei hyväksy kiusaamista.

Lapseni on selviytyjä-ainakin vielä, mutta kaikki lapset eivät ole. Pyhitän tämän kirjoitukseni viimeisen kappaleen niiden lasten muistolle, jotka eivät kestäneet koulukiusaamista eivätkä saaneet siihen apua vaan riistivät henkensä. Teimmekö kaikkemme? Teittekö kaikkenne?Yhteiskunnan vastuu kiusaamisessa?

Yksikin kiusaamisen takia itsemurhan tehnyt lapsi tai nuori on koko yhteiskunnan aikuisten vastuulla, jokainen joka ei puutu kantaa näitä kuolemia omallatunnollaan.

https://www.savonsanomat.fi/savo/Itsemurhan-tehnyt-14-vuotias-koulukiusattu-oli-Pohjois-Savosta/504923

Poliisin julkaisemassa viestissä kerrotaan, kuinka 14-vuotiaalla koulukiusatulla ei ennen itsemurhaa ollut yhtään ystävää puoleen vuoteen. Koululainen pelkäsi joka päivä. Jälkeensä hän jätti lapun, jossa luki: "Kohta minua ei enää kiusata.".

Sydän itkee... lapsen tai nuoren murtumisenrajan ylittyminen itsemurhan kautta kuolemaan on äärettömän raskas asia.  Miksi näin, sitä on kaikkien ihmisten syystä kysellä itseltään. Jokainen joka ei puutu kiusaamiseen on yhtä syyllinen kuin olisi itse kiusannut. Elämä on lahja, sen pitäisi olla hyvä lahja. Ei lahja jonka ihmiset  voivat pahuudellaan tuhota. -Minna.


 


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän KikkaCoombes kuva
Kikka Coombes

Kiitos tästä syvällisestä kirjoituksestasi. Ei ole oikein vastauksia ongelmaan, paitsi ehkä koulun vaihtaminen voisi auttaa. Ongelma on yleismailmallinen. Ongelma on niin suuri joissakin maissa, jotta osa vanhemmista alkavat koti-kouluttaa lapsiaan.

Lastamme, joka oli ujo, kiusattiin mm. sanomalla häntä läskiksi. Hän on nyt 183 cm (16-v.) ja eritt. hyväkuntoinen, johan loppui kiusaaminen. Hän auttaa pienempiä oppilaita. Aihe on eritt. vakava, joten kiitos kun kirjoitit siitä.

Mitä jos alat kutsua tyttoja ja poikia kotiisi, jopa yokylään? Rakennat hitaasti sosiaalista verkkoa hänen ympärilleen. En todellakaan syytä opettajia, koska heillä on niin valtavasti tekemistä, mutta he rakensivat poikamme itsetunnon, jolloin kiusaaminen loppui. (En asu Suomessa).

Käyttäjän minskukoskela kuva
Katriina Minna Koskela

Hei. Kiitos ihanasta vastauksesta.Valitettavasti yökylä ym ei onnistu. Kiusaaja kiusaa nyt myös minua, huorittelee ja kun olen tervehtinyt parikertaa tuli äitinsä ja syytti lapsen ahistelusta. Pojat olivat myös yhdessä päättäneet todistaa että olen lapsia ahdisteleva äiti ja nyt tyttäreni on koulukiusaaja. Aikuiset ovat voimalla mukana tässä. Kun päästin asian näin pitkälle enkä tehnyt ajoissa radikaaleja ratkaisuja,eli en ottanut viranomaisia mukaan. Kyseessä on laaja tapaus, eikä minun lapseni ole luokassa ainut "epäkelpo".
Nyt kissa pöydälle rohkeasti. Tämä on myös kiusaajan kannalta tärkeä asia- hän on myös lapsi, joka on menossa väärää tietä. Minua on varoitettu seuraamuksista pohjalaiseen tyyliin,mutta en pelkää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset